Minna Jakosuo
Tunturien aarteenetsijä
Minna Jakosuo on utsjokelainen vaellusopas, joka on erikoistunut erämaa-alueisiin ja poluttomiin maastoihin. Hän viettää noin sata yötä vuodessa teltassa ja vaeltaa kaikkina vuodenaikoina. Minna haluaa madaltaa ihmisten kynnystä lähteä luontoon ja näyttää, että kuka tahansa pärjää, kun asenne ja varusteet ovat oikeat. Alla hän kertoo itse, miten savolaisella maatilalla kasvaneesta tytöstä tuli tunturien vaellusopas ja millaiset kerrokset kulkevat hänen mukanaan erämaahan.
Freebird
Savon maatilalta Utsjoelle
Vietin lapsuuteni Savossa maatilalla. Luonnossa olin paljon, mutta se oli tavallista arkea eikä retkeilyä. Uskon kuitenkin sen olevan kivijalka sille, että viihdyn luonnossa niin hyvin.
Löysin vaeltamisen vasta vuonna 2010, kun opiskelin eräopaskoulussa. Ensimmäinen kunnon vaellus pohjoiseen vei kerralla mukanaan.
”Päätin heti, että tätä haluan tehdä niin kauan kuin jalat kantavat.”
Ensisijainen lajini on vaeltaminen: kesällä kävellen ja talvella ahkio perässä hiihtäen. Pohjoisen luonto veti meitä niin voimakkaasti puoleensa, että muutimme vuonna 2025 Suomen pohjoisimpaan kuntaan, Utsjoelle. Muuton myötä olen herätellyt henkiin vanhaa kalastusharrastustani ja kiinnostunut lintubongauksesta. Tutkin luonnossa mielelläni myös pieniä yksityiskohtia, kuten tunturikasveja, jäkäliä ja kiviä. Mietin usein olevani vähän sellainen Peppi Pitkätossu, joka etsii koko ajan aarteita. Peppi on ollut suuri idolini läpi elämän.
Kotiovelta erämaahan
Luonnossa liikkuminen on minulle työn lisäksi intohimo. Vedän työkseni vaelluksia ja opetan niiden vetämistä myös eräopasopiskelijoille.
”Emme koskaan lähde voittamaan luontoa, vaan olemaan osa sitä.”
Vapaa-ajalla nautin niin päiväretkistä lähituntureille kuin parin kolmen yön reissuistakin. Utsjoella voin katsoa, millainen keli on, pakata rinkan ja lähteä kotiovelta suoraan Paistunturin tai Kaldoaivin erämaahan.
Liikun fiiliksen ja vuodenajan mukaan. Usein suuntaan avotunturiin, koska avarissa maisemissa pääni tyhjentyy turhasta hälystä nopeimmin. Välillä myös rehevät jokilaaksot houkuttelevat. Rakkainta minulle on pelkkä luonnon tarkkailu. Kävelen rauhallisesti ja nautin näkemästäni, en suorita urotekoja.
Parasta on se, että jokaisella reissulla oppii jotain uutta. Lajintunnistuksen ja maaston lukemisen lisäksi olen oppinut nöyryyttä, koska luonto ei ole koskaan täysin ennustettavissa. Olosuhteita on pakko tulkita koko ajan ja muuttaa suunnitelmia tarvittaessa.
Kuukausi tunturituulissa
Paras reissukokemukseni on kuukauden mittainen yksinvaellus Kaldoaivin ja Paistunturin erämaihin vuonna 2015. Podin neljänkympin kriisiä ja halusin antaa tunturituulten selvittää ajatukseni. Luontosuhteeni voimistui: luonto pitää huolen minusta, jos minä pidän huolen siitä.
”Kuulin tuolla reissulla ensimmäistä kertaa totaalisen hiljaisuuden ja ymmärsin olevani perillä aina, kun olen tuntureilla.”
Unelmoin siitä, että vaellan vielä 70–80-vuotiaana. Vedän joka syksy vaelluksen myös senioreille, ja noilla reissuilla mukana olleet yli 70-vuotiaat ovat esikuviani. Sisulla ja oikealla asenteella pääsee pitkälle! Asioita ei pidä koskaan nähdä mahdottomina tai vaivalloisina, vaan miettiä, miten vaikeuksista pääsee yli.
Minnan kerrokset sataan telttayöhön
Mikä on paras Svalan tuote ja miksi?
Minna: ”Parasta Svalan tuotetta on vaikea valita. Airbasea ilman en enää oikein osaa kotiovesta poistua. Sen kanssa liikkuessa hiki ei tunnu hieltä! Se on henkäyksenkevyt, kuivuu hetkessä, ei ala haista ja lämmittää uskomattoman tehokkaasti.”
Mikä on pahin pukeutumismokasi ja ikimuistoisin onnistumisesi?
Minna: ”Joskus vihasin talvea, mutta ainainen palelu johtui tietämättömyydestä. Puin pakkaseen kyllä useita kerroksia, mutta liian tiukasti ja väärää materiaalia. Minulle nousi nokkosrokon kaltaisia makkaroita reisien ihoon, jos olin ollut kylmässä kelissä. Kun tulin sisälle lämpimään, iho oli kuin tulessa. Sanoin tuolloin, että olen allerginen kylmälle. Kun opin pukeutumaan oikein, entisestä talvien vihaajasta tuli talvien rakastaja! Esimerkiksi talvella 2025–2026 Utsjoella 30–35 asteen pakkaset kestivät viikkokausia, ja kävin tunturissa hiihtoretkillä ilman ongelmia. Täällä asuessa myös arjessa tarvitsee vähän järeämpiä vaatteita!”
Mitkä ovat vinkkisi kerrospukeutumiseen vaelluksella?
Minna: ”Pue talvella ensin verkkopaita ja vasta sen päälle rintsikat. Näin liikkuessa hikoilun kostuttamat rintaliivit eivät aiheuta palelemista, kun pysähdyt, ja ne kuivuvat päällä nopeammin. Pakkaskelissä rintsikoihin on helppo sujauttaa esimerkiksi seuraavalla tauolla syötävä suklaapatukka tai eväsleipä. Kehon lämpö pitää sen sulana.”
”Kesä- ja syysvaelluksella, kun lämpötila on alle 10 astetta, puen ensin pitkän verkkokerraston, tarvittaessa väliin merinobokserit ja sitten vaellushousut. Ylävartalolle tulee verkkopaidan päälle Alpha-huppari ja sen päälle tuulitakki. Yöksi puen merinokerraston housut ja tarvittaessa niiden päälle merinobokserit. Paidat ovat samat kuin kävellessä.”
”Yli 10 asteessa päällä on verkko-t-paita, verkkobermudat, kevyet vaellushousut, Alpha-huppari ja tarvittaessa tuulitakki. Yöllä jalassa on verkkokerraston pitkät kalsarit, ja paidat ovat samat kuin päivällä.”
Minnan suosikit Svalalta
Minna on freebird, joka jakaa Svala-yhteisössä parhaat vinkkinsä pukeutumisesta, joka toimii haastavissa oloissa.
Svala For freebirds.
Svala Freebird -yhteistyö
Teemme Minna Jakosuon kanssa kaupallista yhteistyötä. Hän testaa Svalan tuotteita ja kertoo kokemuksistaan omin sanoin.
